Talvi on vaihtunut kevääseen ja lumiset työt siirtyneet oppilaiden mukana koteihin. Niimpä olemme valmistaneet erilaisia kevätaskarteluja talvi-teeman tilalle. Oppilaat saivat suunnitella omat linnunpönttönsä, jotka valmistettiin maitotölkeistä. Ensin oppilaat suunnittelivat työt värejä myöten pienelle paperille ja toteuttivat työnsä suunnitelmien mukaan. Valmiit pöntöt laitettiin roikkumaan luokan seinälle.

Lopuksi suunnitelmat vielä sekoitettiin luokassa ja jokainen oppilas sai yhdistää toisen tekemän suunnitelman pöntön viereen. Suurin osa oli toteuttanut täysin suunnitelmasta tunnistettavan työn, pienellä osalla suunnitelmaa ei oltu saatu toteutukseen käytännössä. Tässä harjaantui niin toisen työn arviointi kun luonnosvaiheen tärkeyden havainnollistaminen ennen toteutusta. 

Toisena keväisenä askarteluna teimme Seikkailujen Aapisen Kädentaidot vihkosta Ilkeä herra Nokka-työ. Herra Nokka on Aapisen kiukkuinen lehtimies, joka kirjoittaa kriittisiä tekstejä muista. Tällä hetkellä oppilaat odottavat innolla, mikä herra Nokan kutsumusammatti todellisuudessa on...

Osa taisi olla herra Nokan sukulaislintuja. Joukosta löytyi myös yksi kuvaa vastaava herra Nokka (alimmainen kuva). Viime vuoden Pikkumetsän Aapista opettaneena, olen todella tykästynyt Seikkailujen Aapiseen. Aapisen tarinat ovat tempaavia ja musiikki sekä musiikkiopas erinomaisia. Oppilaat odottavat laulamista ja soittamista todella paljon. Teemme myös tableteilla säännöllisesti Aapisen sähköisen materiaalin tehtäviä.

Kevät toi mukanaan kouluumme myös lainatun sirkus-pakin. Liikunnassa pidimme jakson, jossa opettelimme erilaisia sirkustaitoja sekä leikimme leikkivarjolla. Leikkivarjolla leikkiminen on varmasti kaikille alkuopetusikäisille lapsille mieluisaa puuhaa. Luokkamme oli todella taitava yhteistyötä vaativassa pallonvieritystehtävässä. Järjestimme pistetyöskentelynä myös erilaisia sirkustaitoharjoitteita: tasapainoa, jonglöörausta, akrobatiaa sekä diabolojen kokeilua. 

Värikästä on siis ollut myös liikuntatunneilla 🌈  Edellisviikot ovat kuitenkin kuluneet jo pääsiäiseen valmistautuen, josta kirjoittelen lähipäivinä vielä lisää.

Aurinkoisia kevätpäiviä toivottaen, Tiia-ope

Talven touhuja

Vaikkei talvesta olla liikuntatunneilla päästy nauttimaan, näkyy talvi luokassamme kuvataidetöissä ja käsitöissä muiden oppiaineiden sisältöjen lisäksi. Ympäristöopissa olemme harjoitelleet pienissä ryhmissä toimien tunnistamaan talven lintuja ja eläimiä. Myös lunta on tutkittu ympäristöopin tunneilla. Äidinkielessä Aapisen kappaleisiin on ilmestynyt talviset maisemat ja touhut. Musiikin tunneilla taas raikaa innokkaasti Seikkailujen Aapisen Mäenlasku-laulu.

Kevätlukukauden aloitimme käsitöissä tekemällä lankapipoja. Lankapipot olivat hittijuttu luokassamme ja moni lapsi innostui tekemään useammankin pipon. Pipot ripustettiin joulukalenterista tyhjilleen jääneeseen naruun ikkunaan.

Pipoon selkeät ohjeet löydät muun muassa Askartelijan idealaari-blogista

Kuvataiteessa taiteilimme tammikuussa talviset auringonlaskumaisemat. Työ aloitettiin kastelemalla vesiväripaperista pieni osa. Kostean paperin päälle laitettiin silkkipaperisilppua, jota koulustamme löytyy runsaasti. Silkkipaperipaloja kasteltiin vielä päältä ja niiden annettiin olla työssä jonkin aikaa. Lopuksi ne kerättiin varovasti käsipaperin päälle ja vietiin roskikseen. Silkkipaperilla sai aikaan upeita talvisia auringonlaskuja. Lopuksi hanki maalattiin valkoisessa peitevärillä johon tupulteltiin haalean sinisellä eläimen jälkiä. Puut lisättiin tussilla työn kuivuttua.

Luokan kattoa koristamaan teimme lumihiutaleita. Tällä kertaa emme tehneet niitä perinteisiä paperitaittelu-hiutaleita, vaan krokotak-blogin ohjeella Pop up- lumihiutaleita. Katsoimme yhdessä videon, jonka jälkeen harjoittelimme hiutaleiden taittelua. Osa oppilaista laittoi opettajaa paremmaksi ja pääsi opettamaan luokkakavereita lumihiutaleiden taittelussa. Ensi vuodeksikin samalta sivustolta löytyisi kiva lumihiutaletaittelu.

Lumihiutaleiden kaveriksi ystävänpäivän tienoilla tehtiin vielä kattoon sydän viirinauhaa. Ystävänpäivänä koulussamme jokaiselle päivälle oli suunniteltu jotain yhteistä tekemistä. Maanantai alkoi luokan oven koristelulla. Pienille oppilaille sopikin kivasti rakkausötökät, jotka valmistimme oveamme vartioimaan maanantaina. Keskiviikkona kuvasimme yhdessä tableteilla kaverikuvia, joihin teimme rekvisiittaa puutikuilla.

Vaikka talvisista säistä emme ole päässeet nauttimaan, onneksi läheltä löytyy jäähalli, jonne suuntaamme perjantaina. Parin viikon päästä voimme talvi-teeman jälkeen alkaa valmistautumaan kevään saapumiseen ja pääsiäiseen.

Kirpeitä viimeisiä talvipäiviä kaikille!

Tiia-ope

100 päivää viisaampia satavuotiaita

Viime viikon perjantaina 20.1 oli ensimmäisestä koulupäivästä saakka odotettu sadas koulupäivä. Kuten aiemmin olen kertonut, luokassamme lasketaan koulupäiviä laittamalla kalalampeen yksi kala kerrallaan kuvaamaan koulupäiviä. Kymmenentenä päivänä mukaan astui kymppikala ja viime viikon perjantaina, kun lammessa ui yhdeksän kymppikalaa ja kymmenen ykköskalaa, huomasimme, että ykköskalat vaihdetaan taas kymppikaloiksi. Ja lopuksi kymmenen kymppikalaa muutetaan isoksi satakalaksi. 

Odotettua päivää varten olin kehottanut oppilaita pukeutumaan satavuotiaiksi. Kannustin etsimään kodin tavaroista jotain päällepantavaa. Kotona oli tosiaan panostettu ja aamulla luokkaan köpöttelikin aluksi 12 vanhusta ja tunnin kuluttua vielä 9 vanhusta lisää. Lasten lisäksi opettaja oli toki itsekin pukeutunut kuten myös kouluavustajamme. Pitkin päivää saimme hymyn monen oppilaan ja aikuisen kasvoille koulussamme.

Opettajan baskeri on tässä vaiheessa jo hukkunut päästä ja hame noussut yli polvien.

Aamu alkoi tutustuen muotokuvaukseen, jonka jälkeen jokainen pääsi taiteilemaan itseään satavuotiaina. Haasteeksi annettiin, että ihosta tulisi saada mahdollisimman ryppyinen ja vain paperia saisi käyttää. Töistä syntyikin erilaisia ja jokainen pääsi käyttämään omaa luovuuttaan.

Askartelun jälkeen luvassa oli monien vanhusten (ja lasten!) suosimaa bingoa. Tällä kertaa tavoitteena ei ollut saada pysty -tai vaakariviä täytettyä, vaan bingon sai huutaa kun kuvio oli selvillä. Oppilas kerrallaan nostettiin salaisuuspussista lukukortti, joka luettiin muulle luokalle. Kaikki värittivät nostetun luvun satataulustaan. Moni osasi jo alussa veikata, että satanenhan siintä tulee. Tämä oli mainiota harjoitusta lukujen lukemisesta sekä satataulun hahmottamisesta. Moni lapsi ymmärsikin satataulun idean (vaakariveillä kympit lisääntyvät, pystyriveillä ykköset).

Oppilaat olivat tuoneet myös kotoaan haluamiaan esineitä sata.  Tämän vuoden näyttelyssä sata näkyi rahamäärässä (markka, Afrikan tähti raha, ulkomaan rahat sekä 1 senttiset), painona (100 grammaa sokeria ja suolakaloja), kappaleina (nauloja, foliovuokia, helmiä) sekä vuosina (sata vuotta vanha kuva). Satanäyttelyä kävivät katsomassa myös koulukummimme yhdessä ekaluokkalaisten kanssa.

Päivän lopuksi kokosimme kaikille kaulakorut sadasta murosta kymmenen voimaa hyödyntäen.  Muroja himoittiin myös suuhun koko askartelun ajan. Koulukummimmekin auttoivat askartelemaan koruja. Murokorut kaulassa tanssimme lopputunnista sata-teeman mukaan Antti Tuiskun Sata salamaa kappaleen tahtiin muroja maistellen.

Kotiin lähti monta onnellista satavuotiasta murokorut kaulassaan. Satapäivä ei olisi onnistunut näin hyvin ilman kodin apua ja panostusta. Ekaluokkaisille ja opettajalle jäi päivästä mahtavia muistoja.

Tiia-ope

Suomi 99 vuotta ekaluokassa

Ennen joululomalle siirtymistä toteutimme Suomi-projektin. Suomi projektin perustana toimi Tatun ja Patun Suomi -kirja, jota luin ääneen oppilaille. Idea projektiin on jälleen kerran poimittu Open ideat-blogista. Aluksi tutustuimme Suomen karttaan ja sen väreihin. Oppilaat toteuttivat omat karttansa, johon merkittiin sukulaisten tai perhetuttujen asuinpaikat. Omatoimisesti ekaluokkalaiset hakivat aulatilan kirjahyllystä kartastot ja tutkivat karttoja. Apua kysyttiin, mutta omatoimisuus oli huomattavaa.

Opettelimme myös esittäytymään Suomen virallisilla kielillä: ruotsiksi ja saameksi. Ekaluokkalaiset ovat ihanan innoissaan uusista kielistä ja tervehdykset kaikuivat saameksi vielä joulukuun lopullakin. Työhön paneuduttiin toden teolla ja moni lapsi innostui Aino Havukaisen Tatu ja Patu kirjoista.

Kuvataidetunnilla askartelimme kortit postin kampanjaan, jossa veteraaneja muistettiin postikorteilla. Halusin, että pienen lapsen jälki näkyy näissä korteissa, ja että ne ovat samaan aikaan arvokkaan näköisiä. Niimpä lapset pääsivät maalaamaan omia pieniä käsiään, ja korteista tuli valtavat suloisia. Oppilaat keskittyivät korttejen tekoon toden teolla ja kirjoittivat parhaansa mukaan itsenäisyyspäivätoivotukset itseltään. Samaan aikaan keskustelimme myös siitä, keitä veteraanit ovat ja miksi heille kortit lähetämme. Pohdimme myös miksi olisi hyvä kirjoittaa tervehdys korttiin suurella käsialalla (jotta vanhemmat ihmiset näkevät lukea ne). Suurimmalle osalle ekaluokkalaisista veteraani oli uusi käsite. Myös Maamme-laulua opetellessa kertasimme itsenäisyyspäivän merkitystä.

Toteutimme kuvataiteessa myös Alakoulun aarreaitasta idean saaneet työt, joissa harjoittelimme vesivärin käyttöä väriä sekoittaen tummasta vaaleaan. Hauska sattuma oli, että rinnakkaisluokassa maalailtiin samaan aikaan vastaavaa työtä, pienillä muunteluilla. Silti molempien luokkien töistä tuli erinäköisiä.

Itsenäisyyspäivää edeltävänä päivänä jakso huipentui luokkamme itsenäisyyspäiväjuhliin maanantaina 5.12. Olimme pukeutuneet tavallista hienommin ja vietimme pajatunteja yhdessä rinnakkaisluokan oppilaiden kanssa. Kahdessa pajassa oppilaat pohtivat Suomeen liittyviä asioita, joita koottiin Suomen karttapohjaan. Kahdessa muussa oppilaat askartelivat lippunauhoja. Viimeisillä tunneilla opettaja piti itsenäisen Suomen puolesta juhlapuheen ja harjoittelimme kohottamaan maljaa mehulaseilla. Lisäksi herkuttelimme joulutortuilla, samalla kun katsoimme itsenäisyyspäivän luukun joulukalenterista. Lopuksi kuuntelimme Seikkailujen Aapisen itsenäisyyspäivä-kappaleen ja teimme siihen liittyvän tehtävämonisteen.

Suomi projektimme oli erittäin onnistunut. Tänä vuonna kun Suomi täyttää 100-vuotta, vietämme varmasti paljon suuremmat juhlat!

Tiia-ope

Uusi ekaluokka uudessa koulussa

Jälleen on aika kurkistaa luokkahuoneeseeni. Viime vuonna ehdin olla ekaluokanopettajana kahdessa eri luokkahuoneessa ja kesällä sain uuden työpaikan myötä jälleen uuden luokkahuoneen. Keväällä toin kaappeihin tavarani säilöön ja syksyllä puunasin luokkahuonetta kuntoon. Viimein se alkaa pikkuhiljaan näyttämään suunnitelmieni mukaiselta.

Ekaluokkamme sijaitsevat erillisessä rakennuksessa päiväkodin yhteydessä. Erillinen rakennus on luonut upean mahdollisuuden pitää yhteisiä oppitunteja ekaluokkien kesken. Toisella kouluviikolla taiteilimme naulakkomerkeiksi sienet. Vielä ekaluokkalaisilla on aika paljon tehtävää naulakon siisteyden kanssa...

Ovelta katsottuna luokkahuone näyttää tältä:

Tänävuonna käytössä on jälleen pulpettiryhmät ja heidän välinen käytöksen tsemppauskilpailu, jossa yhteistyö on voimaa. Esimerkiksi hiljaisin, siistein, keskittynein tai nopein ryhmä saa aika-ajoin pisteitä työstään. Kuukauden lopussa voittajaryhmälle on luvassa pieni palkinto.

Oppilaat saavat keksiä ryhmilleen nimet, jotka löytyvät kaapistojen ovista Aapis-printin vierestä.

Luokkahuoneen edestä löytyy opettajanpöydän lisäksi kirjain- ja numeroprintit, liitutaulu, älytaulu, viime vuodesta tuttu kalalammikko, läksyreppu, oppikirjakuvat ja Aapisen hahmojen kuvat.

Opettajanpöydälle olen täksi vuodeksi ostanut lehtikotelot, joissa säilytän oppikirjoja. Kirjat löytyvät nopeasti ja pysyvät järjestyksessä. Suosittelen lehtikoteloita ehdottomasti jokaiselle tavaroitaan helposti hukuttavalle opettajalle.

Tänävuonna tulivat käyttöön jälleen uudet kirjaimet ja sen mukana luokkahuoneessa ovat esillä uudet kirjainmallit. Jokaisen päivän aloitamme käymällä läpi kalenterin eli viikonpäivän, päivämäärän, kuukauden, sään sekä laskemme koulupäivät. Aika ajoin laskemme myös montako koulupäivää on vielä jäljellä sadanteen koulupäivään ja juhliin. Viimevuodesta läksyreppu on vielä sama. Läksyreppuun laitettavat ja tarvittavaa oppikirjaa merkitsevät kirjankannet tosin ovat uudet.

Aapishahmot väritin ja laminoin elävöittämään tarinankerrontaa luokassa. Tavoitteena olisi saada aapishahmot myös oppilaille mukaan. Niiden kanssa oppilaat voisivat kotona harjoitella näytelmä-tyylisesti lukuläksyään.

Tarinoita elävöittää myös Ikeasta ostetut Annu ja Olli pehmolelut, joille ompelin kesällä uudet vaatteet. Näistä oppilaat ovat tykänneet kovasti ja ne ovatkin mukana jokaisessa lukemassani aapisen tarinassa.

Luokan takaa löytyy oppilaiden alue ja tavaroita. Oppilaille on jälleen käytössä hiljaisuushylly, joka pitää sisällään pelejä, kirjoja ja värityskuvia. Uutuutena on Tangramit ja värityskuvat. Kovasti olisi muutakin hiljaisuushyllyyn tulossa, kunhan aikaa riittäisi uutuuksien tekemiseen. Hyllyyn on tarkoitus tulla vielä ainakin piirrustuskuvia ja malleja. Hyllyn päältä löytyy oppilaiden välituntitavarat koripallo ja jalkapallo (joka on jälleen kadonnut) sekä hyppynaru.

Luokan takaa löytyy myös lukuteltta, jonka alustana toimii tukiopetuksessa lukemisen opettelussa käytetty kaupunkimatto. Uutuutena on myös lukutelttaan tai lattialla istumiseen tyynyjä ja kaksi pientä Ikean jakkaraa. Lukuteltta on talvisaikaan koristettu kausivaloilla.

 Opettajanpöydän takaa luokkahuone näyttää tältä:

Takana roikkuu pyykkipojilla kiinnitetyt kuvataidetyöt. Pyykkipoikien ansiosta töiden ripustaminen on nopeaa ja kivaa opettajallekin. Tällä hetkellä luokkahuonetta koristavat hurjat luurangot, joiden avulla kertasimme ruumiinosia.

Syksyn aloitimme jälleen askartelemalla luokan säännöille upeat kehykset oppilaiden kuvista. Sääntöjä kertaamme seinältä aika ajoin yhdessä.

 

Tällä hetkellä luokan ovesta voi myös katsella Rinkelimäen karttaa ja aapisen hahmoja.

Viimeisimpänä uutuutena luokassa on Mäkkärimatikaksi kutsuttu peli, joka meidän luokassa Temmellys-blogin tapaan on TB, mutta meillä se tarkoittaa Tiian Burgeria. Tiian Burgerissa oppilaat ottavat kiposta käteensä jäätelötikun eli ranskanperunan, johon on kirjattu lukujen 1-10 hajotelmia. Oppilas laskee tikussa olevan laskun, esimerkiksi 4+1, ja laittaa sen oikeaan ranskanperunakoteloon eli taskuun, esimerkin mukaan taskuun viisi. Oppilaat olivat Tiian Burgerista niin innoissaan, että melutaso nousi melkoiseksi ja pienet jalat pomppivat luokassa voitontanssien kunniaksi. Voittipa yksi oppilaista jopa opettajan...

Tältä näyttää tämänhetkinen luokkahuoneemme. Paljon uutta on tullut luokkaan ja uusia ideoita pursuaa jatkuvasti. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Kiitos kun olet jaksanut lukea blogiani. Muistathan, että voit jättää myös kommenttia kommenttilaatikkoon. Palataan taas!

Tiia-ope

Halloween-teemapäivä uudessa ekaluokassa

Pitkästä aikaa luvassa blogipäivitystä. Alkusyksy on sujunut uusiin ekaluokkalaisiin, uusiin kollegoihin ja uuteen kouluun tutustuessa. Luokkahuonetta on laitettu kuntoon kokoajan enemmän. Luokkahuoneen esittelyn taidan toteuttaa tulevien viikkojen aikana. Nyt kurkataan kuitenkin perjantain Halloween-juhliin, jotka ekaluokkalaisten kesken järjestimme.

Aamulla luokka oli valmiiksi hämäränä. Valaistuksena toimi lukutelttamme päälle ripustettu valonauha sekä opettajan askartelemat muumiolyhdyt. Ikkunoissa roikkui viime vuonnakin toteutetut lepakot, jotka ilmeisesti jokavuosi miellyttävät uusia ekaluokkalaisia. Helppo ja näyttävä askartelu. Tänävuonna katsoimme myös englannintunnilla lepakoista kertovan videon, josta lapset pitivät.

Aiemmin viikolla olimme tutustuneet diagrammi-merkintöihin ja puhuneet pelosta. Teimme diagrammi sekä tukkimiehenkirjanpitona kaaviot siitä, kuinka moni luokallamme pelkää hämähäkkejä ja kuinka moni ei pelkää. Kuvataiteessa askartelimme hämähäkit, joiden sisään lomakkeet kätkimme.

Ei niin pelottavia hämähäkkejä...

Oppilaat aloittivat päivän pistetyöskentelyllä kaikissa ekaluokissa. Omassa luokassani pyöri matematiikka-piste, jossa pelattiin noidan pata tai noidan hattu peliä. Pelin löysin pinterestin ihmeellisestä maailmasta. Jokainen pari sai itselleen yhden pelilaudan ja noidan taikatimantteja sekä kaksi noppaa. Kahta noppaa heitettiin ja pisteluvut laskettiin yhteen. Jos yhteenlaskun tulos löytyi pelilaudalta, sai oman värisen nappulan laittaa pelilaudalle vastauksen päälle. Pelissä tuli heittää mahdollisimman isoja tuloksia, sillä pienin summa oli seitsemän. Mikäli sai seitsemää pienemmän summan, vaihtui vuoro kaverille. Voittajaksi selvisi se, kenellä oli pelimerkkejä eniten laudalla pelin päättyessä. 

Halloween-päivänä lauloimme myös Haamujen yö-laulua kirjasta Musiikin mestarit 1-2 ja loppupäivästä herkuttelimme oman luokan kesken. Päivään mahtui myös aiemmin englannintunnilla kuuntelemamme Halloween-aiheinen numerolaulu, josta opettelimme myös uutta sanastoa. Kaikki osasivat lepakon aiemmalta englannintunnilta. Wau! Oppilaat olivat myös pukeutuneet päivään, aivan kuten opettajatkin. En tiedä kummat olivat innostuneempia päivästä, aikuiset vai lapset.

Kiitos jälleen kerran mahtaville kollegoilleni, jotka lähtevät mukaan juhlaideoihin yhtä innostuneena kuin minä. Isänpäivää jo odotellessa...

Tiia-ope