Niin se päättyi: ensimmäinen vuoteni luokanopettajana. Lähipäivinä olen pohtinut opettajuuttani monin eritavoin. Kuullut muiden arvioita siitä, millainen opettaja olin sekä kysynyt lasten mielipiteitä. Kollegani ovat kehuneet minua rohkeaksi kun uskallan kysyä lapsilta. Opettajan työ on kuitenkin omalla persoonallaan työskentelyä ja palaute kohdistuu aina jollain tapaa omaan persoonaasi. Pienten lasten kanssa on vaikea olla jotain, mitä ei todellisuudessa ole. Olen saanut vanhemmilta ja kollegoilta palautetta, joka on saanut onnenkyyneleet silmiini monta kertaa. Tällaisella määrällä kiitosta ja arvostusta, on pakko päästä vielä pitkälle!
Kevätjuhlapuheessani luin lapsille Anja Snellmanin runosta mukaillun version:
"Toivon Joonatan Leijonamielen rohkeutta,
sitä haluaisin antaa teille.
Vaahteranmäen Eemelin elämänuskoa.
että mitään ei kannata murehtia liikaa etukäteen,
asiat otetaan sellaisina kuin tulevat
ja sitten toimitaan ja tehdään mitä voidaan.
Peukalo-Liisan Ihmemaan kykyä elää läpi yllätyksiä
ja ihmeitä,
kaikki voi olla mahdollista.
Muumi Mamman tyyntä luotettavuutta,
terveen järjen harkintaa.
Nalle Puhin taitoa ottaa vastaan myös kaikki hyvä,
kiitoksen ja onnistumisen elämykset.
Karvisen kykyä laiskotteluun ja nautiskeluun,
Peppi Pitkätossun hulluttelevaa huolettomuutta,
uskallusta ajatella joskus myös nurinkurisesti.
Nuuskamuikkusen luontoa lähteä syksyn tullen
maailmanympärysmatkalle.
Pikku Myyn voimaa olla eri mieltä sekä
Pikku Prinssin taitoa odottaa kärsivällisesti ja
suvaita erilaisuutta."
Tätä kaikkea pyrin koko lukuvuoden opettamaan kaikin mahdollisin tavoin. Lapset usein sanoivat, että opella on huono muisti. Muisti saattaa olla huono, mutta asioiden unohtaminen saattoi joskus myös johtua siitä, että elin hetkessä. Muutin suunnitelmia aina tilanteen sitä vaatiessa. Heittäydyin lasten maailmaan ja sillä hetkellä kiinnostaviin asioihin. Näytin omalla esimerkillä kuinka virheistä opittiin: jos asia unohtui, seuraavalla kerralla tehtiin jotain toisin. Uskon myös, että luonteessani on paljon Peppi Pitkätossun hulluttelevaa huolettomuutta, uskallusta ajatella joskus myös nurinkurisesti.
Kiitos huoltajille, että sain viettää vuoden juuri teidän ja lastenne kanssa. Äärimmäinen kiitos myös kollegoilleni tuesta, jota päivittäin sain. Ensimmäinen vuoteni opettajana ei olisi voinut olla parempi. Loppuun haluan vielä liittää videon, jonka kokosin lukuvuodesta. Video näkyy vain linkin saaneille, eikä sitä ole mahdollista hakea erikseen verkosta.
Rentouttavaa kesää kaikille!
Tiia-ope
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti