Viime viikon perjantaina 20.1 oli ensimmäisestä koulupäivästä saakka odotettu sadas koulupäivä. Kuten aiemmin olen kertonut, luokassamme lasketaan koulupäiviä laittamalla kalalampeen yksi kala kerrallaan kuvaamaan koulupäiviä. Kymmenentenä päivänä mukaan astui kymppikala ja viime viikon perjantaina, kun lammessa ui yhdeksän kymppikalaa ja kymmenen ykköskalaa, huomasimme, että ykköskalat vaihdetaan taas kymppikaloiksi. Ja lopuksi kymmenen kymppikalaa muutetaan isoksi satakalaksi.
Odotettua päivää varten olin kehottanut oppilaita pukeutumaan satavuotiaiksi. Kannustin etsimään kodin tavaroista jotain päällepantavaa. Kotona oli tosiaan panostettu ja aamulla luokkaan köpöttelikin aluksi 12 vanhusta ja tunnin kuluttua vielä 9 vanhusta lisää. Lasten lisäksi opettaja oli toki itsekin pukeutunut kuten myös kouluavustajamme. Pitkin päivää saimme hymyn monen oppilaan ja aikuisen kasvoille koulussamme.
 |
| Opettajan baskeri on tässä vaiheessa jo hukkunut päästä ja hame noussut yli polvien. |
Aamu alkoi tutustuen muotokuvaukseen, jonka jälkeen jokainen pääsi taiteilemaan itseään satavuotiaina. Haasteeksi annettiin, että ihosta tulisi saada mahdollisimman ryppyinen ja vain paperia saisi käyttää. Töistä syntyikin erilaisia ja jokainen pääsi käyttämään omaa luovuuttaan.
Askartelun jälkeen luvassa oli monien vanhusten (ja lasten!) suosimaa bingoa. Tällä kertaa tavoitteena ei ollut saada pysty -tai vaakariviä täytettyä, vaan bingon sai huutaa kun kuvio oli selvillä. Oppilas kerrallaan nostettiin salaisuuspussista lukukortti, joka luettiin muulle luokalle. Kaikki värittivät nostetun luvun satataulustaan. Moni osasi jo alussa veikata, että satanenhan siintä tulee. Tämä oli mainiota harjoitusta lukujen lukemisesta sekä satataulun hahmottamisesta. Moni lapsi ymmärsikin satataulun idean (vaakariveillä kympit lisääntyvät, pystyriveillä ykköset).
Oppilaat olivat tuoneet myös kotoaan haluamiaan esineitä sata. Tämän vuoden näyttelyssä sata näkyi rahamäärässä (markka, Afrikan tähti raha, ulkomaan rahat sekä 1 senttiset), painona (100 grammaa sokeria ja suolakaloja), kappaleina (nauloja, foliovuokia, helmiä) sekä vuosina (sata vuotta vanha kuva). Satanäyttelyä kävivät katsomassa myös koulukummimme yhdessä ekaluokkalaisten kanssa.
Päivän lopuksi kokosimme kaikille kaulakorut sadasta murosta kymmenen voimaa hyödyntäen. Muroja himoittiin myös suuhun koko askartelun ajan. Koulukummimmekin auttoivat askartelemaan koruja. Murokorut kaulassa tanssimme lopputunnista sata-teeman mukaan Antti Tuiskun Sata salamaa kappaleen tahtiin muroja maistellen.
Kotiin lähti monta onnellista satavuotiasta murokorut kaulassaan. Satapäivä ei olisi onnistunut näin hyvin ilman kodin apua ja panostusta. Ekaluokkaisille ja opettajalle jäi päivästä mahtavia muistoja.
Tiia-ope
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti