Viime viikon perjantaina 20.1 oli ensimmäisestä koulupäivästä saakka odotettu sadas koulupäivä. Kuten aiemmin olen kertonut, luokassamme lasketaan koulupäiviä laittamalla kalalampeen yksi kala kerrallaan kuvaamaan koulupäiviä. Kymmenentenä päivänä mukaan astui kymppikala ja viime viikon perjantaina, kun lammessa ui yhdeksän kymppikalaa ja kymmenen ykköskalaa, huomasimme, että ykköskalat vaihdetaan taas kymppikaloiksi. Ja lopuksi kymmenen kymppikalaa muutetaan isoksi satakalaksi. 

Odotettua päivää varten olin kehottanut oppilaita pukeutumaan satavuotiaiksi. Kannustin etsimään kodin tavaroista jotain päällepantavaa. Kotona oli tosiaan panostettu ja aamulla luokkaan köpöttelikin aluksi 12 vanhusta ja tunnin kuluttua vielä 9 vanhusta lisää. Lasten lisäksi opettaja oli toki itsekin pukeutunut kuten myös kouluavustajamme. Pitkin päivää saimme hymyn monen oppilaan ja aikuisen kasvoille koulussamme.

Opettajan baskeri on tässä vaiheessa jo hukkunut päästä ja hame noussut yli polvien.

Aamu alkoi tutustuen muotokuvaukseen, jonka jälkeen jokainen pääsi taiteilemaan itseään satavuotiaina. Haasteeksi annettiin, että ihosta tulisi saada mahdollisimman ryppyinen ja vain paperia saisi käyttää. Töistä syntyikin erilaisia ja jokainen pääsi käyttämään omaa luovuuttaan.

Askartelun jälkeen luvassa oli monien vanhusten (ja lasten!) suosimaa bingoa. Tällä kertaa tavoitteena ei ollut saada pysty -tai vaakariviä täytettyä, vaan bingon sai huutaa kun kuvio oli selvillä. Oppilas kerrallaan nostettiin salaisuuspussista lukukortti, joka luettiin muulle luokalle. Kaikki värittivät nostetun luvun satataulustaan. Moni osasi jo alussa veikata, että satanenhan siintä tulee. Tämä oli mainiota harjoitusta lukujen lukemisesta sekä satataulun hahmottamisesta. Moni lapsi ymmärsikin satataulun idean (vaakariveillä kympit lisääntyvät, pystyriveillä ykköset).

Oppilaat olivat tuoneet myös kotoaan haluamiaan esineitä sata.  Tämän vuoden näyttelyssä sata näkyi rahamäärässä (markka, Afrikan tähti raha, ulkomaan rahat sekä 1 senttiset), painona (100 grammaa sokeria ja suolakaloja), kappaleina (nauloja, foliovuokia, helmiä) sekä vuosina (sata vuotta vanha kuva). Satanäyttelyä kävivät katsomassa myös koulukummimme yhdessä ekaluokkalaisten kanssa.

Päivän lopuksi kokosimme kaikille kaulakorut sadasta murosta kymmenen voimaa hyödyntäen.  Muroja himoittiin myös suuhun koko askartelun ajan. Koulukummimmekin auttoivat askartelemaan koruja. Murokorut kaulassa tanssimme lopputunnista sata-teeman mukaan Antti Tuiskun Sata salamaa kappaleen tahtiin muroja maistellen.

Kotiin lähti monta onnellista satavuotiasta murokorut kaulassaan. Satapäivä ei olisi onnistunut näin hyvin ilman kodin apua ja panostusta. Ekaluokkaisille ja opettajalle jäi päivästä mahtavia muistoja.

Tiia-ope

Suomi 99 vuotta ekaluokassa

Ennen joululomalle siirtymistä toteutimme Suomi-projektin. Suomi projektin perustana toimi Tatun ja Patun Suomi -kirja, jota luin ääneen oppilaille. Idea projektiin on jälleen kerran poimittu Open ideat-blogista. Aluksi tutustuimme Suomen karttaan ja sen väreihin. Oppilaat toteuttivat omat karttansa, johon merkittiin sukulaisten tai perhetuttujen asuinpaikat. Omatoimisesti ekaluokkalaiset hakivat aulatilan kirjahyllystä kartastot ja tutkivat karttoja. Apua kysyttiin, mutta omatoimisuus oli huomattavaa.

Opettelimme myös esittäytymään Suomen virallisilla kielillä: ruotsiksi ja saameksi. Ekaluokkalaiset ovat ihanan innoissaan uusista kielistä ja tervehdykset kaikuivat saameksi vielä joulukuun lopullakin. Työhön paneuduttiin toden teolla ja moni lapsi innostui Aino Havukaisen Tatu ja Patu kirjoista.

Kuvataidetunnilla askartelimme kortit postin kampanjaan, jossa veteraaneja muistettiin postikorteilla. Halusin, että pienen lapsen jälki näkyy näissä korteissa, ja että ne ovat samaan aikaan arvokkaan näköisiä. Niimpä lapset pääsivät maalaamaan omia pieniä käsiään, ja korteista tuli valtavat suloisia. Oppilaat keskittyivät korttejen tekoon toden teolla ja kirjoittivat parhaansa mukaan itsenäisyyspäivätoivotukset itseltään. Samaan aikaan keskustelimme myös siitä, keitä veteraanit ovat ja miksi heille kortit lähetämme. Pohdimme myös miksi olisi hyvä kirjoittaa tervehdys korttiin suurella käsialalla (jotta vanhemmat ihmiset näkevät lukea ne). Suurimmalle osalle ekaluokkalaisista veteraani oli uusi käsite. Myös Maamme-laulua opetellessa kertasimme itsenäisyyspäivän merkitystä.

Toteutimme kuvataiteessa myös Alakoulun aarreaitasta idean saaneet työt, joissa harjoittelimme vesivärin käyttöä väriä sekoittaen tummasta vaaleaan. Hauska sattuma oli, että rinnakkaisluokassa maalailtiin samaan aikaan vastaavaa työtä, pienillä muunteluilla. Silti molempien luokkien töistä tuli erinäköisiä.

Itsenäisyyspäivää edeltävänä päivänä jakso huipentui luokkamme itsenäisyyspäiväjuhliin maanantaina 5.12. Olimme pukeutuneet tavallista hienommin ja vietimme pajatunteja yhdessä rinnakkaisluokan oppilaiden kanssa. Kahdessa pajassa oppilaat pohtivat Suomeen liittyviä asioita, joita koottiin Suomen karttapohjaan. Kahdessa muussa oppilaat askartelivat lippunauhoja. Viimeisillä tunneilla opettaja piti itsenäisen Suomen puolesta juhlapuheen ja harjoittelimme kohottamaan maljaa mehulaseilla. Lisäksi herkuttelimme joulutortuilla, samalla kun katsoimme itsenäisyyspäivän luukun joulukalenterista. Lopuksi kuuntelimme Seikkailujen Aapisen itsenäisyyspäivä-kappaleen ja teimme siihen liittyvän tehtävämonisteen.

Suomi projektimme oli erittäin onnistunut. Tänä vuonna kun Suomi täyttää 100-vuotta, vietämme varmasti paljon suuremmat juhlat!

Tiia-ope